ALPAKKAMME BIG BROTHER TV-OHJELMASSA

Alpakkamme osallistuivat BB-talon elämään kutsuttuina vieraina syyskuussa 2006. Tuikku Kaimio otti meihin yhteyttä ja esitti ajatuksen alpakoidemme osallistumisesta BB-ohjelmaan, tosin hän ei ollut mitenkään osallisena itse ohjelman tekoon. Asiasta pitkään keskusteltuamme päätimme lopulta lähteä mukaan saatuamme tuotantoyhtiöltä lupauksen, että eläimemme ovat valvonnan alla 24 h vuorokaudessa, antamiamme ohjeita noudatettaisiin ja meihin otettaisiin heti yhteyttä, kun jotain poikkeavaa sattuisi. Pohdittuamme tarkkaan mitkä eläimistämme olisivat luonteeltaan sopivimmat valitsimme ohjelmaan mukaan Kanelin, sen ruskean orivasan ja toisen, valkoisen orivasan. Kaikki kolme ovat sosiaalisia, avoimia ja ihmisiin luottavaisia eläimiä ja kohtuullisen hyvin tottuneita käsittelyyn, vaikkeivät riimussa kuljekaan. 

Eläimet olivat neljän päivän ajan hyvin rauhallisissa olosuhteissa, jossa niitä tapasi ainoastaan talon asukkaat. Ne söivät, joivat, tekivät tarpeensa ja leikkivät normaaliin tapaan. Ne olivat ystävällisen kiinnostuneita tapaamistaan ihmisistä, mitään stressin merkkejä ei näkynyt ja katsojat näkivät niiden päivittäin jopa syövän hoitajiensa kädestä. Osalla kilpailijoista oli aiempaa kokemusta eläimistä (mm. hevosista). Mielestämme tämä oli ehdottomasti mukavampi kokemus alpakoille kuin niiden esitteleminen esim. meluisassa tavaratalossa tai maatalousnäyttelyssä suuren yleisön edessä. Pystyimme paremmin kontrolloimaan mahdolliset stressitekijät kuin yleisötilaisuuksissa, joissa kuka tahansa voi tulla vaikkapa koiran tai kovaäänisen lapsen kanssa niitä kiusaamaan. Myös aitaus oli suurempi kuin ko. yleisötilaisuuksissa yleensä on. Niin me kuin tuotantoyhtiökin olemme saaneet paljon positiivista palautetta alpakoiden esiintymisestä ohjelmassa, jos kohta on tullut jokunen viesti kyseenalaistaen ylipäätään eläinten osanoton viihteen tekemisessä.

Kilpailijat noudattivat antamiamme ohjeita, käsittelivät eläimiä rauhallisesti ja suoriutuivat varsinaisesta koetinkivestä, kerinnästä, kohtuullisella menestyksellä. Antamamme ohjeet oli tehty nimenomaan tätä erikoistilannetta varten eivätkä todellakaan ole mitkään yleisohjeet, niitä ei oltu myöskään kirjoitettu internet-julkaisua silmällä pitäen. Ne olivat kuitenkin ilmeisesti riittävät sikäli, että eläimet voivat hyvin ja kiinniottokin sujui melko rauhallisesti eläimiä ympäriinsä jahtaamatta. Totta on, että keritseminen olisi saanut sujua ripeämmin ja vasa alkoi lopussa väsyä, mutta kun se kävi maate kerintä lopetettiin. Karvaa jäi kerityille alueille 3-4 cm, joten kotona tehtävän siistimisen jälkeen sillä on ihan riittävä varustus talvea vastaan. Vasa ryhtyi irti päästyään syömään ja seurustelemaan muiden alpakoiden kanssa, joten emme voi sanoa sen saaneen mitään henkistä traumaa. Eläimemme ovat kotiuduttuaan olleet aivan yhtä reippaita ja luottavaisia kuin aiemminkin. 

On ihan luonnollista, että kiinnipitoon ja käsittelyyn tottunutkin vasa kokeilee irtipääsyä, kuten meidän vasamme ohjelmassa. Vasan keritseminen alle vuoden iässä ei sekään ole tavatonta esim. Englannissa, Saksassa, Australiassa tai USA:ssa. Mitä ohjeisiin esim. korvasta kiinnipitämiseen tulee, se on aivan yleisesti käytetty tapa ja yksi nikseistä, jonka olen saanut oppia mm. British Alpaca Societyn tuomaroinnin peruskurssilla Englannissa. Sillä voidaan kontrolloida esim. sylkemissuuntaa eikä tarkoita korvan puristamista kipeästi tai siinä ”roikkumista”. Mielestämme vasan korvassa ei myöskään ohjelmassa roikuttu, vaan kilpailijat pitivät sitä napakassa halausotteessa ohjeen mukaan.

Suomessa monet mieltävät alpakkansa lähinnä lemmikeiksi, mutta niitä pidetään yleisesti ottaen nimenomaan tuotantoeläiminä. EU ei tosin niitä sellaisiksi luokittele, nehän eivät kuulu Euroopan alkuperäislajeihin eikä niistä makseta maataloustukia. Alpakoiden elämään kuuluvat myös toisinaan vähemmän mukavat asiat kuten kiinniotot, lääkitsemiset, kerinnät ynnä muut päivärutiineista poikkeavat tilanteet. Niihin on syytä tottua niin eläinten kuin hoitajienkin rutiinin ja sietokyvyn harjoittamiseksi. 

TV:ssä mikään ei yleensä ole sitä miltä se näyttää. Suurin osa TV-ohjelmista on leikattu ja muokattu teknisesti niin taitavasti, että katsoja ei edes huomaa, jos joku eläin tai ihminen vaihdetaan toiseen. Kun BB-päivän tärkeimmät tapahtumat ahdetaan yhteen tuntiin (joista alpakoita esitettiin päivittäin ehkä n. 5-10 minuuttia yhteensä), voi jokainen päätellä miten pitkäveteinen ja rauhallinen päivä kokonaisuudessaan oikeasti on. Myöskään katsoja ei voi tietää mitä eläimelle on ennen kuvaustilannetta opetettu. Ei siis pidä vetää asioista liian nopeita johtopäätöksiä niiden hyvinvoinnin suhteen, kuten mielestämme eräissä internet-keskusteluissa on tehty tuntematta meitä tai eläimiämme sen kummemmin. 

Näyttää siltä, että olemme myös eri mieltä useista alpakoihin, niiden pitoon ja käsittelyyn liittyvistä asioista Suomen Alpakkayhdistyksen hallituksen kanssa.  Käytyämme tapahtunutta läpi ulkomaisten kollegoidemme ja yhden alpakkatuomarin kanssa pitäydymme näkemyksessämme, että mitään vahinkoa ei eläimillemme ohjelmantekoon osallistumisesta ollut. 

Kiitämme Metronomen mukavaa tuotantotiimiä eläintemme turvallisuuden varmistamisesta sekä kivasti sujuneesta yhteistyöstä. Niin ikään suurkiitokset lukuisista positiivisista ja kannustavista kommenteista asian tiimoilta.  

Vastaamme myös kernaasti sähköpostitse tai puhelimitse mahdollisesti askarruttamaan jääneisiin kysymyksiinne!